Sinuhe egyptiläinen

Начало книги

Minä, Sinuhe; Senmutin ja hänen vaimonsa Kipan poika, kirjoitan tämän. En ylistääkseni Kemin maan jumalia, sillä jumaliin olen kyllästynyt. En ylistääkseni faraoita, sillä heidän tekoihinsa olen kyllästynyt. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan. En mairi te liakseni jumalia, en mairi te liakseni kuninkaita, en pelosta enkä tulevaisuuden toivosta. Sillä elämäni aikana olen niin paljon kokenut ja menettänyt, ettei turha pelko minua vaivaa, ja kuolemattomuuden toivoon olen kyllästynyt, niinkuin olen kyllästynyt jumaliin ja kuninkaihin. Vaan itseni tähden minä tämän kirjoitan ja siinä luulen eroavani kaikista kirjoittajista niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa.

Sillä mitä kaikkina aikoina on kirjoitettu, se on kirjoitettu joko jumalien tähden tai ihmisten tähden. Tahdon näet myös faraot lukea ihmisiksi, sillä meidän kaltaisiamme he ovat, vihassa ja pelossa, himossa ja pettymyksessä. Eikä heillä ole mitään eroa meidän kanssamme, vaikka heidät tuhannesti kirjoitettaisiin jumalien joukkoon. Vaikka tuhannen tuhatta kertaa heidät kirjoitettaisiin jumalien joukkoon, he ovat ihmisiä, muiden ihmisten kaltaisia. Heillä on valta tyydyttää vihansa ja paeta pelkoaan, mutta himosta ja pettymyksestä ei valta heitä säästä. Mutta mikä on kirjoitettu, se on kirjoitettu kuninkaiden käskystä tai jumalien mairittelemiseksi tai ihmisten pettämiseksi uskomaan sellaista, mitä ei ole tapahtunut. Tai että kaikki on tapahtunut toisin, kuin todella on tapahtunut. Tai että yhden tai toisen osuus siinä, mikä on tapahtunut, on suurempi tai pienempi kuin on totta. Tätä tarkoitan sanoessani, että hamasta muinaisuudesta tähän päivään asti kaikki, mitä on kirjoitettu, on kirjoitettu jumalien tähden tai ihmisten tähden.

Читать дальше →